Ukkini sopi paikallisesti!

Kautta aikain työehtosopimus neuvotteluihin on sotkettu muutakin ja keksitty aina jokin uusi sana jota hoetaan. Paikallisesti sopiminen on ollut viimeaikana työnantajan huulilla.

Mutta osattiin sitä ennenkin.

Isoisäni oli saapunut Karjalan kannakselta perheineen värikkään matkan jälkeen Iisalmi -Ylivieskan radanrakennukselle jo muutama vuosi aiemmin. Isäni 1906 syntyneenä oli alkanut kulkea isänsä mukana työssä radanrakennuksella 14 vuotiaana isänsä vastuulla. Nyt hän oli jo aikamies, tosin alle 20 v ja sai olla isänsä parina kun asemien ja pysäkkien reunakivet radan varteen asennettiin ja viimeisteltiin kauniiksi. Reunakivet on ne joiden päältä junaan noustaan ja niitä on isolla asemalla pitkälti.

Mestari Muukkonen oli lehti-ilmoituksella haeskellut kivimiehiä lisää työmaalle kun rata alkoi valmistua ja asemat täytyisi saada matkustuskuntoon. Kertyipä työmaalle sitten lähitienoolta kaikenlaista kivimiestä, pääasiassa tehneet talojen ja uunien aluskiviä joissa ei työn pinnanlaatu ollut niin viimeisen päälle kuin Valtiolla.

Koska työllä oli kiire mestari esitti urakkatyötä , kertoi metritaksan, valtion taksan, mikä maksettaisiin kun tilinkatkopäivänä valmista reunusta mitattaisiin. Kivipelkat oli tuotu talvella hevosreellä paikalle ja olivat jonossa odottamassa.

Ukkini oli koko nuoruutensa ja aikuisuutensa kulkenut kivimiesten mukana, urakkaporukassa, joten häneltä työ kävi.

Tuli eka tilikausi joka oli vajaa ja mittaus: Ukilla ja pojallansa valmista 11 jm seuraavalla parilla reilu 5 jm ja sitten lopuilla oli eka kivi paikoillaan valmiina siis 2-3 jm.

Mestari ei tästä tykännyt vaan maksoi kaikille tuntipalkan joka oli tosi pieni. Siis kaikki saivat saman.

Tilinjaon jälkeen ukkini ja hänen kanssaan Karjalasta tullut seppä pyysivät mestarin resiinakoppiin. Ukki oli sanonut isälleni: ”Älä sinä Kusti tule tänne, oottele siellä ulkona”.

Isä kertoi kopin huojahdelleen ja kova oli poru kopissa. Ulos tulivat seppä ja ukki joka sanoi: ”Nyt Kusti lähetään kotio”. Isä näki taakseen katsoessaan mestari Muukkosen tulevan verissäpäin pois kopista pidellen suutaan.

Mitä tällaisesta nykyään seuraisi, esimiehen selvästä pahoinpitelystä? Entä mitä seurasi silloin?

Maanantaina työt jatkuivat ja mestari Muukkonen kävi ukkini takana seisoen sanomassa: ”Sssee sssopii mul,  kaikki tekkee urakka!”

Mestarilta oli etuhammas katkennut ja kielenpää haljennut jonka vuoksi puheesta oli tullut sihisevää. Hän oli siitä alkaen messstari Muukkonen.

Mitä tästä opimme?

Ammattimiestä ei pidä mennä pettämään urakassa ja sanomisissaan on pysyttävä.

Myöhemmin ukki oli kaksi kautta Kiuruveden kunnanvaltuustossa rautatieläiten äänillä sen aikaisen sosiaalidemokraattisen puolueen edustajana.

 

 

Jätä kommentti

css.php